Laila Kinnusen ura osuu myös melko tarkkaan suomalaisen elokuvan iskelmäelokuvien vuosille. Ensimmäinen tällainen elokuva tehtiin vuonna 1959 Veikko Itkosen tuottamana. Jack Witikka ohjasi “Suuren iskelmäparaatin”, johon käsikirjoituksen laati Reino Helismaa. Varsinaista juonta elokuvassa ei ole, tapahtumatasona on hyväntekeväisyyskonsertin kenraaliharjoitus filmistudiossa. Kinnunen esittää solistikavalkadissa vuorollaan levytyskappaleensa Unissakävelijä sekä Kellä kulta sillä onni. Elokuva oli keskitason menestys, ja innosti muita yrittäjiä käyttämään samaa sapluunaa.

Scandian Harry Orvomaa innostui tuottamaan ja ohjaamaan oman versionsa aiheesta ja käsikirjoituksen laati yhtiön äänittäjänä toiminut Aarre Elo. “Iskelmäkaruselli pyörii” tuli ensi-iltaansa vuonna 1960 ja siinä Laila Kinnusella oli jo oikein roolikin “Laila Koskena” - tuotantoyhtiön sihteeri käy salaa harrastamassa iskelmälaulua ja pääseekin lahjakkuudellaan esiin. Kinnunen laulaa kolme levytyskappalettaan eli Miksi silmäs yhä palaa, Kaikki saavat toisensa, ja Romantica.

Seuraavana vuonna Suomi-Filmin tuottama “Nuoruus vauhdissa” oli värielokuva ja hieman enemmän juoneen satsaava. Valentin Vaalan ohjaamassa ja Usko Kempin käsikirjoittamassa elokuvassa Kinnusen rooli on jälleen “Laila”, tällä kertaa ompelija. Kinnusen neljästä laulunumerosta mielenkiintoisimpia ovat ensinnäkin versio Jaakko Salon ja Sauvo Puhtilan laulusta Savukuva, jota hän ei levyttänyt sekä Kempin Tulipunaruusut-klassikko, josta taltioitiin Salon sambaa, chachaa ja jazzia hyödyntävä estradisovitus. Versiossa on myös naisen laulettavaksi sovitetut sanat, joita ei juuri muualla kuule käytettävän.

Harvinaisin näistä elokuvista on Kinnusen osalta viimeisin, niin ikään värifilminä taltioitu Maunu Kurkvaaran ohjaama ja tuottama “Lauantaileikit” vuodelta 1963. Aarre Elo oli tässäkin mukana käsikirjoittajana Aito Mäkisen ohella. Kesäpäivänä eri puolilla Helsinkiä tapahtuva solistikavalkadi pitää sisällään Laila Kinnusen numeroina mm. Kaivohuoneella taltioidun Epävireiset sydämet -bossanovan sekä Jaakko Salon modernisoiman jazz-version vanhasta amerikkalaisiskelmästä Sä kaunehin oot. Siinä Kinnunen laulaa levytysversionsa taustaan, mutta soolona eri oton; julkaistussa duetossa sisarensa Ritvan kanssa hän laulaa toista ääntä melodian sijasta.